Syksy.
Syksy on siitä ihana, että saa polttaa kynttilöitä ja tulee ruska. Mutta sitten myös illat pimenee nopeasti, tulee kylmä ja alkaa taas koulu.
Kouluun mennään jauhamaan samoja asioita, samat naamat taas edessä. Nyt oli helpompi mennä kouluun kun ei tuntenut ketään sieltä, eipähän ollut enää ne samat naamat. Jotain edistystä.
Toisaalta tekisi vain mieli olla kotona, syödä suklaata ja miettiä maita mantuja.

Talo on kerrankin hiljainen, avo katselee elokuvia koneelta, ei pelaa pitkästä aikaa. Vielä muutama tunti sitten kuuntelin kun vieressä huutaa aikuinen mies vittua niin lujaa että varmaan kuuluu
naapurivaltioon asti. Onko se nyt niin vakavaa että joku on hieman parempi kuin se tietokonepelissä? Ajattelin että olisi jo aikuistunut tässä ajassa kun asutaan yhdessä, ottaisi jotain roolia kotona.
Nyt jokaiselle vanhemmalle ja tulevalle sellaiselle sellainen ohje: lapsille pitää opettaa että omat jäljet siivotaan. Olo on kuin olisin yksinhuoltajaäiti tuolle miehelle. Mitään ei osata siivota, tiskiharjaan ei kosketa 2kuukauteen.

Hiljaisuus loppuu sekunneissa, kone ei tee mitään mitä mies haluaa. Kuuluu kiroamista ja näppistä hakataan kuin viimeistä päivää...

Se siitä rauhasta