Taitaa olla rehellinen aika laihtua, kun avokki tuli tökkimään mahaa ja sanoi että "Voisikko vähän pienentää tota"... Hetkeksi jäädytti, mutta sitten tulikin mieleen että kohtalon ivaa se varmaan. Vastahan tänne avauduin kuinka haluan laihtua, katsella itseäni peilistä ilman että missään mitään ylimääräistä. Mutta älä käsitä väärin, pitkän pohdinnan jälkeen en halua olla vain luuta ja nahkaa, haluan katsa mahaan mistä näkyy että on vatsalihaksia, ja reidissäkin lihaa. En halua että ainut muoto mitä löytyy on päässä. Eli näin positiivisiesti naisellisen muodokas vielä. Ja toisekseen en halua sairaalan letkuihin, joten kai se on pakko syödä. Joskus ainakin....